Vastuullisuus on kuin teini-ikäisten seksi – ja sen pitää löytyä yrityksen ytimestä

Vastuullisuus alkaa siitä, mihin laki loppuu. 

Vastuullisuudesta on tullut jopa varsinainen trendisana – sen nimeen vannovat niin autoala, lentoyhtiöt, eläinperäistä ruokaa tuottavat tahot kuin pikamuotiyrityksetkin.  

Yksi ongelmista on, ettei vastuullisuutta ole määritelty, ja käytännössä se voi tarkoittaa mitä tahansa. Kuluttajan tehtäväksi on jäänyt arvioida, resonoivatko yritysten tekemät vastuullisuustoimenpiteet kuluttajan omien, henkilökohtaisten arvojen kanssa, minkä verran mainospuheissa on viherpesua tai puhuvatko yritykset ylipäätään totta kertoessaan toimistaan. 

Osa on jopa saattanut kyynistyä vastuullisuuskampanjoiden vallatessa yksi toisensa jälkeen mediatilaa ja presentaatioita.  

Miksi luontokato kiihtyy ja päästökäyrät vain nousevat, jos kaikki ovat vastuullisia – tai edes vastuullisempia - toimijoita?  

Miksi edelleen tietyn iän ylittäneiden on vaikeampaa saada uutta työpaikkaa työmarkkinoilla?  

Miksi naisen euro edelleenkin on 80 senttiä, jos kaikki työnantajat ovat reiluja? (No okei, 84 senttiä nykyään.) 

Vastuullisuutta on monenlaista  

Vastuullisuus ei ole koskaan valmis. Se elää aina suhteessa ympäristöönsä. Tutkimuksen myötä ihminen paitsi oppii jatkuvasti uuttapystyy myös sanoittamaan asioita paremmin.  
 
Niinkin äskettäin kuin kymmenen vuotta sitten, diversiteetti ja yhdenvertaisuus loistivat vielä poissaolollaan yritysten HR-strategioissa, niin sanojen kuin tekojenkin osalta. Puhuttiin vain parhaista osaajista 

Parhaat osaajat olivat kuitenkin monesti kuin samasta muotista tehty, mitä tuli erityisesti sukupuoleen ja kansallisuuteen. Nykyään tiedetään paremmin – parhaat osaajat voivat näyttää miltä tahansa, olla mitä sukupuolta tai alkuperää tahansa, eikä koulutuskaan kerro kaikkea. Diversiteettiä tarvitaan luomaan yhdessä maailmaa, jossa kehitämme koko yhteiskuntaa palvelevia ratkaisuja myös teknologian saralla.  

Lue lisää: Saavutettavuus on asiakaskokemuksen peruspilari 

Rahoitusmaailmassa yritysten vastuullisuutta mitataan ESG-mittareilla (Environmental, Social & Governance). Paradoksi on, että yritys voi loistaa vertailuissa olemalla hyvä vain yhdellä saralla. Listatut yritykset joutuvat näistä raportoimaan, ja vaatimukset tiukkenevat lainsäädännönkin kautta jatkuvasti. Epäilemättä tulee vielä hetki, jolloin vaatimukset ulotetaan kattamaan myös listaamattomat yritykset.  

Parhaiten vastuullisuudessa pärjääviä yrityksiä yhdistää kolme tekijää: strategia, teot ja läpinäkyvyys. Ei riitä että aiheesta vain puhutaan – vastuullisuutta pitää myös toteuttaa johdonmukaisesti ja läpinäkyvästi. Täydellinen ei tarvitse olla, mutta pyrkimys siihen pitää löytyä, vaikkei sitä koskaan saavuttaisikaan 

Yrityksen täytyy myös ymmärtää omat lähtökohdat ja missä parannettavaa on: Onko meillä tarvetta vähentää minkäkin tason päästöjä ja hiilijalanjälkeä, lisätä diversiteettiä, kehittää prosesseja, tai kenties hankkia sertifiointeja? Mitä pystymme tekemään nopeasti, ja mikä vaatii pidempiaikaista työtä? Selvää on myös, että ilman vahvaa sitoutumista johtotasolta asti, vastuullisuusasiat eivät valu organisaatiossa alaspäin prioriteetteihin. 

IT-alalla keskustelu tahtoo keskittyä työntekijöiden reiluun kohteluun, itseohjautuvuuteen, pro bono -projekteihin, työasemien kierrätykseen, energiansäästöön ja etäpalaverien suosimiseen vaihtoehtona matkustamiselle. Edelläkävijät ovat oman kotipesänsä lisäksi tunnistaneet mahdollisuutensa vaikuttaa maailmaan laajemmin oman hiilikädenjälkensä kautta, eli sparraamalla asiakkaita ja yhteistyökumppaneitaan kohti vastuullisempia käytäntöjä. 

Vastuullisuus on myös IT-alalla must 

Yhteistyötä tarvitaan, sillä ongelmatkin ovat laajoja eivätkä ratkea pistemäisillä toimilla. Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Ry:n eli TIEKEn Green ICT -hanke tähtää Uudenmaan ICT-yritysten ilmastoviisauden kasvattamiseen erilaisten webinaarien, työpajojen, oppaiden ja verkostoitumisen kautta. Webinaarisarjassa on toistaiseksi käsitelty kestävää toimintaa sekä IT-toimittajan että palveluiden ostajan näkökulmista. 

Ja tosiaan, myös asiakkaat alkavat vaatimaan vastuullisuutta kasvavissa määrin 

Erityisesti julkishallinto ei välttämättä ota mukaan edes tarjouskilpailuun, ellei vastuullisuutta pystytä todentamaan. Loppukäyttäjät punnitsevat yhä tarkemmin, vastaako ostettu tuote tai palvelu heidän arvojaan, ja potentiaaliset työntekijät käyvät sisäistä arvopohjaista dialogia yhä kuumenevilla rekrymarkkinoilla laittaessaan mahdollisia tulevia työnantajiaan paremmuusjärjestykseen.   

Palveluiden ja järjestelmien ostajat osaavat yhä useammin vaatia näyttöjä IT-toimittajien vastuullisuudesta. Ennen pitkää niiden näyttöjen antaminen muuttunee kilpailuvaltista elinehdoksi. 

Sitä ennen meidän on IT-alalla tehtävä parhaamme, että olemme valmiita paitsi vastaamaan huutoon, myös näyttämään esimerkkiä. 

Kysyttäessä vastuullisuudesta yhdysvaltalainen kirjailija Joseph Romm lausui: “Sustainability is like teenage sex. Everybody says they’re doing it, very few people actually are doing it. Those that are doing it are doing it badly.” 

Ilmeisesti tunnekasvatus ja avoimempi ilmapiiri ovat parantaneet teini-ikäisten suhtautumista seksiin, joten Romm saattaa nykyään olla väärässäkinAvoimuus, läpinäkyvyys ja ymmärrys vastuullisuudesta parantanee myös yritysten toimintaa.  

Ennen kaikkea; vaikka matka on vasta alussa, tärkeintä on aloittaa se.