Suunnittelijan työ on jatkuvaa tasapainoilua bisnestavoitteiden, käyttäjiltä kerätyn sekä havainnoidun datan ja teknisten mahdollisuuksien välimaastossa. Suunnittelijan tehtävä on ottaa huomioon myös ympäristö, johon palvelu toiminnallaan tulee vaikuttamaan, mutta joka ei itse pääse vaikuttamaan omalla toiminnallaan kyseiseen palveluun.

Interaction18-konferenssissa suunnittelun eettinen puoli oli teemana vahvasti esillä. Jo ensimmäisenä lavalle astellut Alan Cooper haastoi ajatuksia suunnittelijan etiikasta ja vastuista. Kenen vastuulla on, jos suunniteltu palvelu kääntyy käyttötarkoitustaan vastaan?

Tästä yhtenä esimerkkinä hän pohti lähes hypoteettista tilannetta, jossa liki täydelliseksi hiottu sosiaalisen median palvelu näyttää täsmälleen sellaista informaatiota, jota haluatkin nähdä. Tämän tajutessaan sitä alkaa hyödyntää esimerkiksi suuren valtion presidentinvaaleissa ihmisten pelkoa ruokkiakseen myös epäeettinen taho. Uusi presidentti valitaan ja vaikutukset miljoonien yksittäisten ihmisten elämään ovat valtavia.

Suunnittelija pystyy vaikuttamaan projektin suuntaan ja se tuo vastuuta

Välillä arkisessa suunnittelutyössä, digipalveluiden parissa työskennellessä ei tunnu siltä, että nyt mullistetaan maailmaa ja tehdään jotakin, joka on osa laajempaa merkitystä. Vaikka oikeasti tulee viikoittain tehtyä ratkaisuja, jotka vaikuttavat monien tuhansien – jopa satojen tuhansien – käyttäjien arkeen ja sen toimivuuteen vielä vuosienkin päästä.

Suunnittelijalla on siis valtaa. Ja samalla mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia toimia eettisesti esimerkiksi kertomalla asiakkaalle, että hänen toivomansa ratkaisu on loppukäyttäjille haasteellinen ja saattaa siirtää heitä käyttämään toista vastaavaa palvelua. Tai puolustaa saavutettavuutta verkkopalvelussa, vaikka se tarkoittaisi hieman enemmän kuluja suunnitteluun.

Vala suunnittelijoille

Meidän suunnittelijoiden työ vaikuttaa siis suoraan tai välillisesti monien ihmisten päivittäiseen elämään ja samalla koko ekosysteemin toimintaan. Pitäisikö meidänkin vannoa eettinen vala lääkärien tavoin?

Vain pienillä muutoksilla lääkärien vannoma vala muuntui käyttökelpoiseksi myös suunnittelutyöhön:

“Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni designerin toimessani suunnittelemaan ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on hyvän elämän mahdollistaminen ja edistäminen, konfliktien ehkäiseminen, tuottamattomien ja huonojen palveluiden parantaminen sekä taata saavutettavuus ihan kaikille.

Työssäni noudatan designerin etiikkaa ja käytän tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä sekä kokeilen rohkeasti uutta. Tutkimuksia ja ratkaisuja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä asiakkaalle, käyttäjälle ja ympäristölle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat.

Pidän jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoani ja arvioin työni laatua.

Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he sitä pyytävät. Rohkaisen asiakkaitani kysymään tarvittaessa myös toisen toimijan mielipidettä.

Kunnioitan asiakkaani tahtoa. Pidän salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on asiakassuhteen aikana uskottu. Täytän designerin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan toimi ammattietiikkani vastaisesti.”

Minä olisin valmis vannomaan tämän. Olisitko sinä?

Avainsanat:
Designerin vala, eettisyys, ihmiskeskeinen suunnittelu, suunnittelu
ambientia

Blogi