Kun ennen ajattelin koodareita, niin tuli ensimmäisenä mieleen sellaiset ihmiset, jotka ovat koodanneet koko elämänsä ja suunnilleen syntyneet tietokoneen viereen. Itse en pitänyt itseäni lainkaan tietokoneihmisenä ja painiskelin paljon sen kanssa, että voinko pärjätä tuolla noiden muiden seurassa. Siis ihan rehellisesti: onko musta tähän?

Olin viittä vaille valmis ekologian tutkija ja työskennellyt pääasiassa Itämeren tutkimusryhmässä. Työtäni oli selvittää ilmastonmuutoksen vaikutuksia Itämeren avainlajeihin. Hyppy siitä koodariksi oli iso, vaikka tapahtuikin osittain vääjäämättömän sattuman kautta.

Mitä siis tapahtui?

Valmistumisen korvilla aloin miettiä, että haluaisin opiskella vielä jotain, jotain vähän erilaista. Ajatuksena oli lisätä työllistymismahdollisuuksia valmistumisen jälkeen. Huomasin, että monet tutkijan paikat painottavat koodaamisosaamista ja koska olen aina ollut kiinnostunut matematiikasta ja tilastotieteestä niin ajattelin, että noh, voihan sitä kokeilla. Hurahdinkin siihen sitten vähän enemmän, kuin olin aluksi suunnitellut.

Aloitin opinnot itse kotona ja opiskelin ohjelmointikielistä Javaa. Sitten jossain vaiheessa otin mukaan webkieliä, ensin JavaScript, HTML ja CSS ja sitten lisäsin kokonaisuuteen vielä Reactin. Suunnilleen tässä kohtaa aloin miettiä, että entä jos tämä onkin minulle sopivampi ura kuin tutkimus. Koodaaminen oli niin kivaa, että päätin lopulta opiskella sitä lisää ja tehdä siitä itselleni ammatin. Se oli aika lailla täyskäännös kerrasta, vaikka vaihdos hieman epäilytti, mietitytti ja hirvittikin.

Tällä paketilla työnhakuun

Tein vielä kandin tutkinnon tietojenkäsittelytieteestä ja samaan aikaan työskentelin jo digimarkkinoinnin ja -mainonnan yrityksessä tekemässä nettisivuja ja hakukoneoptimointia. Se ei kuitenkaan ollut ihan sitä, mitä koodaukselta toivoin ja halusin lisää haasteita. Silloin huomasin Ambientian työpaikkailmoituksen, jossa oli listattuna paljon asioita, joita jo osasin. Se oli jotenkin matalan kynnyksen ilmoitus ja rohkaistuin hakemaan, vaikka työkokemusta ei vielä juuri ollutkaan ja kandin tutkintokin oli vielä kesken.

Ambientia on ollut uudelle koodarille todella hyvä työpaikka. Minulla oli aluksi eräänlainen harjoittelujakso, jolloin oli oma mentori ja sain käyttää aikaa opiskeluun ja paneutua työhön rauhassa. Eli ei heitetty asiakasprojekteihin suorilta, vaan sain rauhassa aloittaa työt perehtymällä. Toisaalta jo kuukauden päästä aloittamisesta olin mukana oikeassa asiakasprojektissa ja pääsin laittamaan oppimaani käytäntöön.

Työ Ambientialla on osoittanut, että siitä on välillä myös etua, ettei ole syntynyt tietokoneen viereen. Osaan joissain tilanteissa helpommin siirtyä pois koodaajan maailmasta ja katsoa asiaa asiakkaan tieto- ja taitotasosta käsin. Ehkä selittää asiat vähän yksinkertaisemmin, kun pystyn samaistumaan niihin hämmennyksen tunteisiin, joita asiakaskin kokee.

Turun toimisto on kuin perhe

Silti tärkein asia, mikä on helpottanut uravaihdoksen synnyttämässä epävarmuuden tunteessa, on ollut mahtavat työkaverit ja erityisesti Turun toimiston ihmiset. Minut otettiin täällä avosylin vastaan, osaksi perhettä päivästä yksi alkaen. Kun kokemusta ei vielä ole ja on välillä vähän epävarma, niin toimistolta on saanut tukea 110 % kaikissa huolissa ja murheissa, iloissa ja suruissa. Turussa on kompakti ja tiivis porukka, moderni ja rento ilmapiiri ja kommunikointi pelaa todella hyvin.

Kun on kerran Keski-Suomesta muuttanut tänne ja kahdeksassa vuodessa kotiutunut Turkuun, täytyy olla tyytyväinen, ettei ole ollut tarvetta lähteä työn perässä minnekään. Ja onneksi kaikista Turkuun rantautuneista IT-taloista löysin tieni nimenomaan Ambientialle.

Avainsanat:
ambientialainen, koodari, uratarina
ambientia

Blogi