Muutama viikko sitten liiketoimintajohtajaamme Marko Saarista ja minua haastateltiin tietojärjestelmätyön ammattilaisjärjestö Sytyke ry:n jäsenlehteen siitä, miten korona-aika muutti työntekoa Ambientialla. Ajattelin jakaa ajatuksiani aiheesta myös blogin muodossa.

Kun koronakevät pakotti tietotyöläiset ympäri länsimaita kotitoimistolle töihin, meillä Ambientialla tieto otettiin vastaan rauhallisesti. Onhan meillä aina kannustettu ihmisiä työskentelemään siellä, missä se sujuu parhaiten: toimistolla, kotona, veneessä, kahvilassa, mökillä. Osa meistä on tehnyt pidemmän aikaa sujuvasti töitä hajautetuissa tiimeissä, jolloin yhteinen fyysinen kotipesä on puuttunut kokonaan. Työn teon siirtyminen kotiin tapahtui sangen mutkattomasti.

Muutoksen laajuus alkoikin hahmottua vasta viiveellä. Kyse ei ollutkaan enää omasta valinnasta tehdä muutama ylimääräinen etäpäivä viikossa, vaan mahdollisesti yli vuoteen venyvästä etätyökaudesta, jonka aikana muuttuu yksilöiden ohella myös toimintaympäristö.

Kun meidät irrotetaan ilman ennakkovaroitusta kiinteästä työyhteisöstämme, tippuu työstä pois paljon muutakin kuin päivittäinen kahvi- ja lounasseura.

Tämä kävi selväksi maailmanlaajuisesti jo kevään mittaan.

Itseohjautuvuus ei tarkoita yksin jättämistä

Työntekijäkokemus muodostuu monista asioista, mutta keskeisimmäksi niistä nousee lopulta se, miten me viestimme organisaation sisällä toinen toisellemme ja mitä arvoja me toisillemme välitämme. Tämä koskee paitsi tiedon siirtämistä, niin myös yhteisöllisyyden ja välittämisen viestimistä. Toisten kuuntelua ja kuulluksi tulemista.

Kaikki tämä jää väistämättä vähemmälle, kun teemme töitä tahoillamme. Kriittisellä hetkellä sermin toiselta puolelta saatu tekninen tuki, ohimennen työhuoneen ovelta huikatut tsempit ennen tärkeän palaverin alkua tai työviikon kiireen purkautuminen hervottomaan nauruhepuliin perjantain viimeisessä tiimipalaverissa ovat kaikessa pienuudessaan työyhteisön tärkeää antia.

Yhteisöstä etäällä työskentely vaatii meiltä entistä enemmän itseohjautuvuutta.

Uudessa tilanteessa jaksamisen tueksi on vinkattu ja opeteltu paljon uusia rutiineja. Kierränpä korttelin ennen töiden aloittamista aamulla, merkitsen myös lounastauon kalenteriin ja osallistun viikossa vähintään kaksi kertaa toimiston virtuaalikahveille.

Hyvistä aikomuksista huolimatta on voitu silti huomata, että etätyöskentely ei aina tunnu sujuvan ongelmitta. Työt kasaantuvat ja asiat eivät etene. Tunnit tuntuvat loppuvan kesken ja ongelmien edessä päätyy kiertämään yksinäistä kehää.

Jos töitä on tehty aiemmin hyvin eri tavalla, organisaation työkulttuuri ei ehkä noin vain taivu etätyöhön, ja pandemian aiheuttama muutos on vaatinut enemmän aikaa. Ei siis riitä, että toimintaa kehitetään vain yksilöiden osalta, vaan se vaatii huomioimista ja suunnitelmallisuutta koko organisaation tasolla. Kukaan ei oleta, että vastaukset löytyvät heti, vaan että niitä pyritään löytämään yhdessä.

Muutos on osa kehitystä – paluuta vanhaan ei kannata odottaa

Kulttuurin ohella korona-aika on happotestannut myös yritysten digitalisaatiota. On saatettu huomata, ettei digikehityksessä ollakaan ihan niin pitkällä kuin luultiin. Latentti tarve muutokseen on voinut olla olemassa pitkään, mutta vasta poikkeusaika on pakottanut yritykset tarttumaan todella toimeen digitaalisten kyvykkyyksiensä kehittämiseksi.

Kun vuorovaikutusta hoidetaan etänä, se väkisinkin kutistuu.

Kyse ei ole kuitenkaan siitä, etteikö meillä olisi työkaluja, joilla pitää yhteyttä, vaan pikemminkin siitä, että niitä on liikaa. Tieto ja vuorovaikutus hajoavat pirstaleisiin järjestelmä- ja kanavaviidakoihin. Jos eri työkalujen ja kanavien roolit, omistajat ja tehtävät eivät ole selvillä, ei myöskään voida olettaa työkalujen käytön olevan tehokasta tai työntekoa sujuvoittavaa.

Tähän liittyen hyvät vinkit ovat tarpeen, ja siksi jaan myös omani. Kaikkien käyttämieni järjestelmien keskeltä itselleni kullanarvoiseksi työkaluksi on noussut Miro. Tuo kollaboraatioalusta on lunastanut designtyöni arjessa roolin virtuaalityökalujen sveitsiläisenä linkkuveitsenä. Mirossa onnistuu niin tiimityön kehittäminen kuin projektien työstäminen tiimikavereiden ja asiakkaiden kanssa alusta loppuun asti täysin aika- ja paikkariippumattomasti. Sujuvaa virtaa draftailusta ja brainstormailusta suunnitteluun, työpajoihin, protoiluun ja aina konseptien esittämiseen ja julkaisuun. Suosittelen tutustumaan, jos vielä etsit sitä oikeaa näihin tehtäviin:

Tutustu Miroon

Mutta vielä itse asiaan. Yleisesti on hyvä huomata, että työyhteisöjen osalta tämän vuoden muutoksessa on lopulta kyse kehityksestä ja uuden luomisesta. Yksikään yrityskulttuuri tai toimintaympäristö ei palaa samanlaiseksi kuin se oli ennen tätä poikkeuksellista vuotta.

Avainsanat:
miro, työn murros, työntekijäkokemus, yhteistyöalusta verkossa

Blogi