Vuosia sitten muistan kuulleeni säännön, että sivuston valikossa saa olla maksimissaan seitsemän kohtaa (plus miinus kaksi). Sen enempää sääntöä kritisoimatta, noudatin sitä itsekin. Sääntö on peräisin George Millerin vuonna 1956 kirjoittamasta artikkelista ”The Magical Number Seven, Plus or Minus Two: Some Limits on Our Capacity for Processing Information”, jossa käsitellään ihmisen lyhytkestoisen muistin rajoituksia.

Valikkoon tätä sääntöä tosin ei pitäisi soveltaa. Eikä lukukaan ole seitsemän.

Kuinka lyhyt muistimme onkaan?

George Millerin artikkelia on käsitelty psykologian saralla eräänlaisena legendana. Ihmisen lyhytkestoista muistia on kuitenkin tuon jälkeen tutkittu paljon lisää. Löysin George Millerin artikkelista hyvän analyysin, jossa todetaan, ettei teoria ole enää validi eikä sitä oikeastaan koskaan ollutkaan. Uusimpien tutkimusten valossa taianomainen numero seitsemän onkin vähemmän taianomainen nelonen.

Asia ei myöskään ole aivan niin yksinkertainen. Pystymme muistamaan enemmän asioita, mikäli voimme muodostaa niistä könttiä. Seitsemän toisistaan irrelevanttia sanaa on vaikeampi muistaa, kuin seitsemän sanan järkevä lause. Jopa pitkien satunnaisten numerosarjojen muistaminen on mahdollista, mikäli numeroista voi mielessään muodostaa itselleen järkeviä kolmen tai neljän numeron sarjoja.

Eli kuinka monta numeroa on liian monta numeroa?

3491

Kun verkkopankki pyytää sinua syöttämään avainluvun, vilkaiset ensin listaa ja pistät nelinumeroisen koodin mieleesi. Sen jälkeen siirrät katseesi koneen näppäimistölle ja näppäilet muististasi neljä numeroa. Useimmille ihmisille tämä neljän numeron muistaminen on kognitiivisten kykyjen rajoissa. Toki osa meistä suoriutuu näistä paremmin ja osa huonommin.

34914494726

Taannoin olin menossa elokuviin, ja halusin ostaa itselleni ja vaimolleni liput taitoluistelija Tonya Hardingin elämästä kertovaan elokuvaan. Meillä oli sarjaliput, joten päätin maksaa ostokseni niillä. Finnkinon verkkokaupassa minun piti syöttää maksuvaiheessa yksitoistanumeroinen koodi, joka löytyi lipusta. Katse lippuun. Numero muistiin. Katse näppäimistölle.

En millään pystynyt muistamaan koko numerosarjaa, joten palasin kolmen tai neljän numeron jälkeen katsomaan lippua ja siitä taas takaisin näppäimistölle. Tuotti vaikeuksia muistaa, missä kohtaa numerosarjaa olin menossa.

3491 4494 726

Finnkinon sarjalipun koodin on oltava pitkä, jotta se on yksilöllinen. Sama pätee verkkokauppojen alennuskoodeihin tai vaikka tili- ja puhelinnumeroihin. Yksinkertainen keino tehdä pitkän koodin syöttämisestä helpompaa olisi jakaa se neljän numeron sarjoihin.

Tapa on tuttu esimerkiksi luottokortin numerosarjasta. Neljän numeron pätkät eivät ole sattumaa: suurin osa meistä ei ole harjoitellut satunnaisten lukusarjojen muistamista. Muistamme helpohkosti neljä numeroa, viisi tekee jo tiukkaa.

Miten tämä kaikki liittyy digitaalisten palveluiden suunnitteluun?

On tärkeää kyseenalaistaa legendan aseman saaneita väitteitä ja vähintäänkin miettiä kriittisesti, mihin niitä aidosti kannattaa soveltaa. Vaikka on totta, että ihminen ei muista kerrallaan kovinkaan montaa asiaa, valikkoa suunnitellessa tällä ei ole merkitystä.

Valikko on tapa löytää oikean sisällön äärelle. Ei ole tarkoituskaan, että kaikki valikon kohdat pysyisivät muistissa. Liian lyhyet valikot johtavat liialliseen abstraktioon, joka taas tekee tiedon löytämisestä vaikeampaa.

Toisaalta kun tunnemme ihmisen kognitiivisten kykyjen rajat, meidän on helpompi suunnitella heille käytettävämpiä palveluita. Esimerkiksi verkkopalvelun käyttöliittymässä voi käyttää niin kutsuttua ”input masking” -tekniikkaa, jossa neljän merkin jälkeen lisätään automaattisesti välimerkki.

Tällä tavalla voimme helpottaa asiakkaan käyttökokemusta. Näin me ikään kuin ehdotamme käsittelemään merkkijonoa neljän pätkissä, jotka on helpompi muistaa.

Tämän kirjoituksen luettuasi muista ainakin kaksi asiaa

1) Valikkoa ei tarvitse rajoittaa maagiseen seitsemään, koska valikon kohtia ei tarvitse pitää muistissa. Valikko voi pitää sisällään vaikka yli kymmenen kohtaa, jos sisältö sen vaatii.

2) Mikäli käyttäjän täytyy kuitenkin pitää muistissaan joitain asioita, kuten numerosarjoja, hän muistaa niistä kerrallaan maksimissaan neljä.

Avainsanat:
palvelumuotoilu
ambientia

Blogi