On tavallaan kaksi vaihtoehtoa suhtautua saavutettavuuteen. Kun uusi direktiivi astui voimaan, voi tilanteen nähdä työläänä ja hankalana. Täytyy opetella uusia asioita, jotta pääsee täyttämään direktiivin vaatimukset. Projekteihin tulee lisää työtä ja työvaiheita. Onko tämä nyt ihan välttämätöntä?

Tai sitten voi asiaa voi katsoa myös niin, että tätähän me on aina haluttukin! Ei kai yhtäkään palvelua haluta rakentaa niin, että joku käyttäjäryhmä ei sitä voi käyttää. Jos meillä olisi aina ollut kaikki se tieto ja taito, joilla rakentaa verkkopalveluista suoraan saavutettavia, olisimme aina automaattisesti tehneet niin.

Miksi emme sitten tienneet?

Kuten kollegani Markku omassa tekstissään kertoi, aikanaan internet oli saavutettavampi. Sitten se lähti kehittymään visuaalisempaan ja toiminnallisuuksiltaan monimutkaisempaan suuntaan ja samalla se kehittyi hiljalleen saavutettavuudeltaan huonommaksi. Kehittäjät kehittivät palveluita etäällä käyttäjästä, emmekä tienneet, miten kehittämämme ratkaisut toimivat erilaisille käyttäjäryhmille.

Käyttäjälähtöisyys on yllättävän uusi ilmiö. Tietoa eri käyttäjäryhmien tarpeista on vasta nyt saatavilla. Tästä syystä direktiivi on juuri se, mitä tarvitsemme. Tarvitsemme tietoa ja ohjeita siihen, kuinka palveluista voi tehdä parempia kaikille käyttäjille.

Kaikki uusi on vaikeaa niin kauan kunnes se ei enää ole

Saavutettavuuden opettelu on nyt vähän niin kuin responsiivisuus oli aikanaan. Ensin se tuli vanhan työtavan päälle ja sen haltuunotto vaati ponnisteluja ja siihen täytyi kiinnittää erityisen paljon huomiota. Nyt se on täysin automaattista eikä sitä enää tarvitse sen kummemmin ajatella. Saavutettavuudesta tulee jossain kohtaa ihan yhtä automaattista, mutta vielä nyt se vaatii erityistä keskittymistä ja opettelua.

Täysin uudet palvelut on huomattavasti helpompi rakentaa saavutettavaksi kuin korjata vanhoista sivustoista saavutettavampia. Muutos täysin saavutettavaan internetiin on hidas. Onhan meillä niitäkin palveluita, jotka eivät vielä tänäkään päivänä ole responsiivisia. Mutta toisin kuin responsiivisuus, saavutettavuuden eteen on tehtävissä paljon asioita heti ja aika pienelläkin vaivalla. Tässä seitsemän asiaa, jotka olemme yhdessä Markun kanssa koonneet.

7 pientä saavutettavuustekoa

  1. Nosta sivuston taustavärin ja tekstin kontrastia riittävästi, että tekstin luettavuus paranee. Riittävän kontrastin voi tarkistaa Chromen developer-työkaluilla.
  2. Lisää videoihin tekstitykset ja translitteroi sekä videot että podcastit. Tämä on myös hakukoneiden näkökulmasta hyvä asia.
  3. Tarkista, että sivun otsikko on kuvaava. Etusivu ei sano vielä mitään, mutta ”Ambientia.fi – etusivu” sanoo jo enemmän.
  4. Lisää kuviin alt-teksti, joka antaa suurin piirtein saman informaation – tai ainakin niin lähelle kuin mahdollista – kuin kuva.
  5. Tarkista, että sivun otsikkorakenne on järkevä, eli että otsikoiden tasot H1:stä eteenpäin ovat oikein. Myös hakukoneet palkitsevat siitä, että yhdellä sivulla on vain yksi H1-otsikko.
  6. Nimeä sivuston linkit selkeästi. ”Näytä lisää” ei ole hyvä linkkiteksti, mutta ”Näytä lisää tietoa saavutettavuusdirektiivistä” on, sillä se kertoo selkeästi, mihin linkki vie. Tämäkin on hakukonenäkyvyyden kannalta hyvä juttu.
  7. Tarkista, että sivustolla pääsee joka paikkaan näppäimistöä käyttäen. Tämä tarve saattaa tulla kenelle tahansa eteen, jos hiirikäsi menee pakettiin.

Kohti saavutettavampia palveluita

Minulle saavutettavuusdirektiivin saapuminen on hyvä uutinen. Toki tunnen välillä vielä epävarmuutta, että ovatko tekemäni tekniset ratkaisut varmasti riittävän saavutettavia, mutta ennen pitkää niistä tulee tuttuja rutiineja. Luotan myös siihen, että hyvällä asenteella tätä tehdään kaikki yhdessä: asiakkaat, toteuttajat ja erilaiset käyttäjät.

Kiinnostuitko? Jätä yhteydenottopyyntö

Avainsanat:
käyttäjäkokemus, saavutettavuus
ambientia

Blogi