Vuonna 2013 ilmestyneessä Her-elokuvassa mies rakastuu tietokoneensa puheohjattuun käyttöjärjestelmään, Samanthaan. Myös The Big Bang Theory -sarjan Raj kehittää romanttisia tunteita jokaisen iPhonen sisuksista löytyvään Siriin. Näissä ja monissa muissa populaarikulttuurin skenarioissa kone juttelee meille kuin ihminen ja me juttelemme koneelle, kuin ihmiselle.

Kuinka lähellä tällaista skenariota ollaan?

Kollegani Indre esitteli hiljattain Amazon Sumerianilla rakennettavat virtuaaliset assistentit, joiden kanssa voisi asioida kaupassa keskustellen. Näiden virtuaalisten assistenttien kanssa kommunikointi on kuitenkin samalla tavalla rajattua, kuin chatbotin. Chatbot ei voi havainnoida keskustelukumppaniaan. Siksi chatbotit tai niiden päälle rakennetut virtuaaliset assistentit ovat yksipuolisia ehdottelijoita, joiden ainoa havainto asiayhteydestä ovat ne sanat, joita ihminen keskustelussa käyttää.

Myös Sirin kanssa operointi paljastaa, miten rajattua kommunikointi todellisuudessa edelleen on. Siri on herkkä sille, miten asiat esitetään. Siri ymmärtää vain rajattuja komentoja, pyyntöjen suhteen Siri palauttaa vain rajallisia tuloksia. Siinä missä puoliso ymmärtää, mitä lauseella ”pitäis käydä kaupassa” tarkoitetaan, Siri ei vielä havaitse lauseesta, mitä sen suhteen pitäisi tehdä. Tämä on vielä aika kaukana Samanthan kaltaisesta tekoälystä, joka juttelee luontevasti ja vastaa nokkelasti.

Mikä kuilun aiheuttaa?

Yksi hidaste matkalla on se, että koneen kyky ymmärtää tai edes käsitellä luonnollista kieltä ei ole vielä riittävällä tasolla. Pystymme jo muuttamaan puhetta tekstiksi ja tekstiä takaisin puheeksi, mutta kehitys on edelleen kesken. Tekoälyä voi opettaa vain sillä, mikä on joskus tallennettu tekstiksi, kuvaksi ja ääneksi. Meiltä puuttuu paljon tietolähteitä, joita vaadittaisiin, että kone voisi ymmärtää luonnollista kieltä.

Toinen puuttuva palikka on luonnollisen kielen generointi. Eli sen lisäksi että tekoälyn pitäisi pystyä muuttamaan tekstiä puheeksi, sen pitäisi pystyä myös luomaan puhetta tyhjästä. Esimerkiksi jotta Siri voisi tulkita ja tiivistää löytämiään hakutuloksia, sen pitäisi pystyä luomaan uutta sisältöä löydöksiensä pohjalta ilman, että jokainen vastausvaihtoehto on valmiiksi ennalta kirjoitettu.

Kolmas kehitystä hidastava tekijä on se, että ihmismäisessä kommunikaatiossa jätetään paljon informaatiota konkreettisesti sanomatta. Viestin tulkintaa tukevasta tiedosta iso osa on koneelta piilossa – tilanteessa, asiayhteyksissä, tottumuksissa. Ne ovat ihmiselle itsestään selviä, mutta koska niistä ei ole kertynyt dataa, niitä ei voi opettaa koneelle. Koneelle on kuitenkin mahdollista opettaa asiayhteyden havainnointia keskustelun yhteydessä, mikä tulee aikanaan osaltaan ratkaisemaan tämän ongelman.

Tekoäly on parempi kuuntelija kuin ihminen

Puhumista helpompi tehtävä tekoälylle on kuunteleminen ja datan kerääminen ihmisen puheesta. Jo yli kaksi vuotta sitten AI-pohjainen ”terapeutti” pystyi diagnosoimaan USA:ssa tutkimusprojektissa sodasta palanneiden potilaidensa alkavaa masennusta ja post-traumaattista stressioireyhtymää. Lisäksi sotilaat kokivat juttelun tekoälyterapeutille helpompana, koska tekoäly oli neutraali, ei-tuomitseva kuuntelija. Eli vaikka tekoäly ei vielä vastaa ihmisen tavoin, se voi nyt jo toimia taitavana kuuntelijana sitä tarvitsevalle. Ja ennen pitkää tekoäly vastaa myös takaisin. Ottipa tämän fantasiana tai dystopiana, ajatus on kiehtova.

Chatbottien käytössä onkin tärkeintä huomioida niiden tarkoitus: jos odotukset ovat Her-elokuvan kaltaisessa jutustelijassa, ja chatbot valjastetaan toteuttamaan tätä visiota, otetaan varmasti takkiin pikaisesti. Yksi askel tähän suuntaan ovat virtuaaliset assistentit, jotka näkevät ja kuulevat samat asiat kuin sinäkin.

Avainsanat:
chatbot, keskustelu, tekoäly, Viestintä
ambientia

Blogi