Suomessa on kevät vasta aluillaan, mutta täällä etelämpänä Kroatiassa on jo t-paitakelit. Aurinko lämmittää kasvoja, mutta paistaa samalla niin kirkkaasti, että päätän siirtyä uima-altaan vieressä olevalta aurinkopediltä sisälle. Ei ole Excelin muokkaaminen helppoa näin kirkkaalla säällä.

Matkustamisesta ei omalla kohdallani voi oikeastaan puhua enää harrastuksena, se on ennemminkin elämäntyyli. Olemme perheen kanssa menneet ja tulleet milloin minnekin – toisinaan Leville, välillä Filippiineille, kertaalleen maailman ympäri. Sanomattakin lienee selvää, että tällainen reissujalan vipattaminen ei aina sovi ihan saumattomasti yhteen töiden kanssa, mutta tämän reilun kahden Ambientialla viettämäni vuoden aikana olen jaksanut kerta toisensa jälkeen iloita joustavista etätyömahdollisuuksista. Se oli itse asiassa yksi tärkeimmistä syistä, miksi päädyin Ambientialle alun perin – heti ensimmäisestä haastattelusta lähtien jäi fiilis, että täällä kohdellaan ihmistä kokonaisuutena. Kaikki ovat vilpittömän kiinnostuneita siviilielämästä, ja meillä kunnioitetaan työelämän ja kaiken muun yhteen sovittamista.

Omalta osaltani työ vaatii joustoa siltä osin, että aina toisinaan katoan maailmalle. Meillä ei lähtökohtaisesti ole väliä sillä, mistä työnsä tekee, kunhan tekee sen mitä on sovittu. Niinpä kirjoittelen tätäkin postausta kroatialaiselta huvilalta, jonne lähdimme viettämään aikaa ystävien kanssa. Välillä melontaretki Cetina-kanjonin poikki virtaavaa jokea pitkin tai piipahdus lounaalle paikalliseen konobaan, sitten taas muutama tunti töitä ja asiakkaiden sekä tiimin auttamista.

Poikkeus sääntöön vai osa organisaatiokulttuuria?

Olen aiemmissa työpaikoissani joutunut käymään tiukkoja keskusteluja lomamatkoista, mutta yleensä aikataulut ovat tavalla tai toisella järjestyneet. Etätyöt sen sijaan ovat olleet jotenkin kovin hankalia aina – jos on halunnut vaikkapa olla tietyt päivät viikosta poissa toimistolta, se on vaatinut erillisten sopimusten tekemistä. Joissain paikoissa ei ole välttämättä edes ollut minkäänlaista etätyökulttuuria.

Meillä Ambientialla puolestaan etätyöt ovat normi. Mikäli olet tavoitettavissa jokseenkin normaaliin toimistoaikaan, ei ole väliä oletko toimistolla, kotona vai laiturinnokassa. Ei tarvitse ilmoittaa kenellekään, jos aiot olla poissa toimistolta, kunhan saat työsi hoidettua. Ihmiset kyllä mielellään tulevat toimistolle rennon ja kotoisan ilmapiirin vuoksi, ja onhan se lounas hyvässä seurassa kuitenkin yksi työpäivän hienoista hetkistä. Mutta jos on tarpeen tehdä etänä, niin se onnistuu sen enempää kyselemättä ja selittelemättä. Ja tätä etua olen käyttänyt monesti hyödykseni reissuja suunnitellessa.

Niin, se tosiaan on etu. Meillä etätyöt ovat aina olleet niin olennainen osa kulttuuria, ettei koko asiaa tule juuri edes ajatelleeksi. Aina välillä kuitenkin havahtuu siihen, että eihän tämä mikään itsestäänselvyys ole edes IT-alalla, saati sitten muilla toimialoilla. Monilla työpaikoilla on edelleen tiukat, kenties sanattomalla sopimuksella määritellyt läsnäolovaatimukset. Ikävimmillään ne johtavat tunteeseen, että työntekijöihin ei luoteta. Jättävät heti kuitenkin hommat tekemättä kun eivät ole toimistolla, mokomat lusmut.

Tämän asian tiedostaminen ja siitä kertominen tahtoo meillä aina jotenkin unohtua. Rekrytilanteissa muistetaan kertoa kulttuuriseteleistä, laajasta tapaturmavakuutuksesta ja muista tyypillisistä eduista, joita joka toinen IT-firma nykyään tarjoaa, mutta etätöitä ei välttämättä tulla ajatelleeksi. Osittain varmastikin siksi, että se on meille itsestäänselvyys, mutta varmasti myös siitä syystä, ettemme ajattele siinä olevan mitään poikkeuksellista tai maininnan arvoista. Kyllähän kaikkialla voi etätöitä tehdä, eikö? Ja luotetaan ihmisiin niin paljon, että annetaan heille vapaus tehdä työnsä ilman jatkuvaa valvontaa?

No, meillä tämä onnistuu. Ja tätä itselleni tärkeää etua aion käyttää jatkossakin hyödyksi, sillä kovasta yrittämisestä huolimatta maailmassa on vielä monta näkemätöntä paikkaa. Seuraavaksi matka jatkuu Bosnia-Herzegovinaan ja Montenegroon.

Avainsanat:
etätyö, työsuhde-etu
ambientia

Blogi