Allekirjoittaneen ensiesiintyminen Suomen Kansallisteatterissa on nähty – neljännen kerroksen lämpiössä tosin. Järjestimme pitkästä aikaa sisäisten digitaalisten palveluiden kehittämiseen keskittyvän tapahtuman. Tavoitteemme oli herättää keskustelua sekä työntekijäkokemuksen tärkeydestä että sen yhdistämisestä intranet-ympäristöön ja muihin digitaalisiin palveluihin. Oli hienoa huomata, kuinka HR:n ja viestinnän parissa työskentelevät vieraamme lähtivät perinteisen epäsuomalaiseen tapaan mukaan aktiiviseen kuunteluun sekä vilkkaaseen vuorovaikutukseen.

Aamun supermielenkiintoiset ja mukavasti toisiaan täydentävät esitykset ruokkivat keskustelua entisestään. Kiitokset siitä kaikille osallistujille ja erityisesti Helsingin yliopiston Juha Sjöblomille, Elisan Carita Autiolle ja Nina Riikoselle sekä Ambientian Niina Halmiselle.

Jälkilöylyinä ja yhteenvetona tilaisuudesta sain ainakin itse vahvistusta näkemyksillemme siitä, mihin sisäiset digitaaliset ratkaisut ovat menossa.

1. Erilaisia sisäisesti käytössä olevia digitaalisia ympäristöjä on organisaatioissa tyypillisesti useita yhden intranet-palvelun sijaan.

Sen sijaan, että yhdellä järjestelmällä yritetään ratkaista kaikkea, pyritään ketterämpiin toimintamalleihin ja ratkaisuihin. Erilaisiin tarpeisiin haetaan rohkeasti niihin parhaiten sopivaa ratkaisua. Tämä helpottaa tietyllä tavalla myös ketterää kehittämistä, kun kehitettävä ympäristö ei sisällä liikaa eri vaatimuksia tai riippuvuuksia eri prosesseihin. Toisaalta samalla se asettaa haasteensa eri kanavien roolitukselle sekä käyttäjäkokemuksen kehittämiselle yhdenmukaiseksi.

2. Digitaaliset palvelut ja fyysisen maailman toimintamallit integroituvat tiiviisti.

Digitaalisten palveluiden hyödyntämismahdollisuudet, ja samalla myös rajoitteet, on opittu organisaatioissa tuntemaan paremmin muutaman evoluutiokierroksen jälkeen. Niinpä vihdoin ymmärretään, miten organisaation toimintamalleja voidaan kokonaisuutena parhaiten kehittää. Ne vaativat digitaalisuuden lisäksi myös kahdenkeskistä kanssakäyntiä ihan niin kuin ihmisten johtaminen ylipäätään: tiimien ja vieläkin isompien yksiköiden vuorovaikutusta ja toimimista yhdessä myös fyysisesti. Tämä korostuu erityisesti muutosjohtamisessa ja osaamisen kehittämisessä, joissa molemmissa vuorovaikutuksella ja kokemusten jakamisella on iso merkitys.

3. Suunnittelulla ja palvelumuotoilulla on selkeästi entistä suurempi merkitys – myös työntekijäkokemuksen kehittämisessä.

Kukin organisaatio toimii omalla tavallaan, oman organisaatiokulttuurinsa lähtökohdista ja oman liiketoiminnan tavoitteiden näkökulmasta. Niinpä samanlainen intranet ei voi esimerkiksi soveltua sekä puhtaalle asiantuntijaorganisaatiolle että paljon kenttähenkilökuntaa työllistävälle organisaatiolle. Kokonaisuus tulee suunnitella yrityksen tavoitteiden ja käyttäjien tarpeiden lähtökohdista, ja aidolla käyttäjien kuuntelulla saadaan laadukkaampaa suunnittelua aikaiseksi. Osallistava suunnittelu on edelleen myös osa muutosjohtamista, jossa toimintakulttuurin muuttaminen on lopulta merkittävästi vaikeampaa kuin hyvien digitaalisten palveluiden toteutus.

Niinpä haastamme organisaatiot analysoimaan omaa työntekijäkokemustaan. Ovatko organisaationne toimintamallit sellaisia, joilla varmistatte huippuosaajien ja osaamisen säilymisen organisaatiossa myös huonompina aikoina? Entä tukevatko digitaaliset palvelut työntekijöiden kokemusta ja päivittäistä työntekoa? Huonoja toimintamalleja digitalisoimalla ei edelleenkään saa aikaiseksi kuin huonoa digitalisaatiota.

Kiitokset vielä kaikille osallistujille tiiviistä tunnelmasta ja keskustelusta – toivottavasti tekin saitte konkreettisia ajatuksenalkuja matkaan.

 

Avainsanat:
design, intranet, palvelumuotoilu, seminaari, työntekijäkokemus
ambientia

Blogi